««-  · CWU MEMOiRS 0x9E · -»»

==========================================================================
0x9E  -  Kuopio  -  dArK sTuFfEr  -  1999-12  -  187 lines
==========================================================================

CWU-miitti hajotti gruupin -- ehkä väliaikaisesti, ehkä pysyvästi. Ensiksi lähti wArlord suivaantuneena siitä, etteivät kaikki CWU:laiset aiokaan mennä armeijaan. Ja vähän myöhemmin myös DaRK FuCKeR ja DiCKiNSTASiA päättivät, ettei "sivarihomojen" gruupissa voi olla.

Kahden viimeksimainitun päätös syntyi paluumatkallamme Helsingistä Savoon. Liftasimme itsellemme kyydin autoilijalta, joka vei meidät Lahteen asti ja uteli meiltä matkan aikana kaikenlaisia asioita. Kerroimme hänelle mm. yläasteaikaisesta kaveruudestamme, demosceneaktiviteetistamme, CWU-miitistä ja paluukyydin menettämiseen johtaneista keskusteluista. Sitten hän äkkiarvaamatta tarttuikin armeija-aiheeseen ja alkoi puolustaa armeijan käymistä jonkinlaisena kansalaisvelvollisuutena. Tämä propaganda upposi sekä DaRK FuCKeRiin että DiCKiNSTASiAAN jotenkin hämmentävän tehokkaasti.

Propagandasession päätteeksi autoilija jätti meidät Lahden rautatieasemalle ja antoi DiCKiNSTASiAlle auliisti junalippurahaa sillä ehdolla, että hän lupaa mennä armeijaan. Lupauksen tehtyään ja autoilijan poistuttua hän alkoikin sitten DaRK FuCKeRin kanssa syyllistää minua koko CWU-miitin pilaamisesta "isänmaanpetturuudellani". Mitä absurdeinta hyökkäilyä jatkui aina Kuopion-junan lähtöön asti. Itse jatkoin matkaa liftaamalla.

Olin tässä vaiheessa vielä varma, että molemmat palaisivat järkiinsä viimeistään muutaman vuorokauden sisällä, mutta näin ei tapahtunut. Sen sijaan molemmat erosivat CWU:sta ja poistuivat gruupin IRC-kanvalta heti koteihinsa päästyään, eivätkä ole vieläkään tulleet takaisin.

Gruupinsisäisen kriisin vuoksi minun on myös pitänyt löytää uusi paikka Babylon 5:n seuraamiseen. DiCKiNSTASiA ei nimittäin enää huoli "sodanvastustajia" katsomaan sarjaa, jossa soditaan. Onneksi koulussani on useita B5-faneja, joiden kanssa olen saanut neuvoteltua asiasta. Tämä kannatti, sillä neloskauden viimeinen jakso "The Deconstruction of Falling Stars" palautti uskoni sarjan elämääsuurempaan, tuhansia ellei jopa miljoonia vuosia kattavaan filosofiaan. Nämä ovat sellaisia aikaskaaloja, joissa kansallisvaltiot ja satunnaisten kansalaisten päätökset ovat yhtä tyhjän kanssa verrattuna suuriin ajattelijoihin ja muihin superyksilöihin.




Koska en ollut gruupin hajoamisen myötä väleissä myöskään wArlordin kanssa, lakkasin myös soittamasta Frontline BBS:ään -- viimeiseen BBS:ään, johon enää soitin aktiivisesti. Loppusyksynä puhelinmodeemipohjaiset BBS-soitteluni myös lakkasivat pysyvästi, sillä päätin lakkauttaa lankapuhelinliittymäni samalla kun otin käyttööni KPY:n uuden Komeetta-kaapelimodeemipalvelun. Yhteydenpitoni isääni Taistoon ja äitiini Tarjaan päätin suorittaa vastedes puhtaasti kirjepostin välityksellä, ilman puhelinta.

Silloin, kun olen kaivannut BBS-maailmaa, olen kaivannut sitä muutaman vuoden takaisessa muodossa, en nykyisessä. Nykyisessä BBS-kulttuurissa ei nimittäin ole enää yhtään mitään, mitä en löytäisi Internetin puolelta paljon tyydyttävämmässä muodossa. Lisäksi sitä varjostaa yhä pahempi pysähtyneisyyden ja konservativismin löyhkä, jota wArlordin äärikepulaiset kannanotot vielä entisestään korostavat.

Oma DECREPiTUDE BBS:ni oli ollut käytännössä kuollut jo ainakin puolen vuoden ajan, mutta päätin antaa sille kokeeksi vielä yhden mahdollisuuden kytkemällä sen Internetiin. Se ei juuri auttanut -- muutamia uteliaita "soittoja" tuli kyllä, mutta ei yhtään uutta vakiokäyttäjää. Noin viikon päästä julistin kokeilun epäonnistuneeksi ja ilmoitin Pohjois-Savon okkultistien mailinglistillä purkin lopettamisesta. Okkultistiscenehän oli jo ajat sitten luopunut purkeista keskustelukanavana ja siirtynyt mailinglisteille ja IRC:hen.

DECREPiTUDE oli toiminut cULT oF pOWERilta saamaltani Amiga 1200:lta, jonka virrat kytkin nyt pois päältä ensimmäistä kertaa kuukausiin. Päätin samalla pitää viikonlopun mittaisen "paaston", jonka aikana pitäisin myös Linux-PC:ni sammuksissa. Uptimen menettäminen ei haitannut, sillä kerneli oli muutenkin päivittämisen tarpeessa. Öisin oli hämmentävän hiljaista, kun PC:n virtalähde ei enää humissut, ja etenkin ensimmäisenä yönä heräsin useamman kerran kaikenlaisiin epämääräisiin kolahduksiin.




"Paaston" aikana vakuutuin siitä, että minun pitäisi nyt keskittyä elämässäni ensisijaisesti vuosituhannenvaihteen katastrofivalmiuteen. Olin jo aiemmin valinnut eräältä Neulamäen syrjäiseltä rinnealueelta paikan, jonne aloin nyt kaivaa itselleni laajahkoa maakuoppaa. Kuopan kaivettuani vuorasin sen kaikenlaisilla sekalaisilla aineksilla, kuten pahvin- ja paperinkeräyksestä haalimallani aineksella. Aukon peitin dyykkaamastani lastulevystä tekemälläni ja sammalella päällystämälläni kannella. Olin investoinut myös talvenkestävään makuupussiin, jota kävin sään kylmetessä myös testaamassa.

Bunkkeriin olisi tärkeää saada jonkinlainen "aikakapseli", johon olisi tallennettuna muisto CWU:n olemassaolosta -- eli käytännössä siis C00LeS WaReZ UNiON HiSToRiCaL mEmOiRZ -tekstit. Koska viimeisen Lieteveden-vuotemme tapahtumia käsittelevistä tiedostoista ei kuitenkaan ollut vielä miitin aikaan olemassa minkäänlaisia versioita, päätin kirjoittaa ne "valmiiksi" ennen vuosituhannenvaihdetta, tarvittaessa vaikka yksin. Asiaan liittyvästä yhteistyöstä tuskin olisi tullut yhtään mitään: kun mainitsin asiasta mR.mEgAsTuFfille, hän kielsi tiukasti minkäänlaisen keskeneräisen version "rellaamisen" eikä muutenkaan halunnut osallistua kivuliaan aikakauden muistelemiseen. Päätin siis jatkaa projektia salassa.

Ennen miittiä olimme ehtineet päättää, että numeroisimme muistelmatiedostot heksadesimaalisesti siten, että ensimmäinen tiedosto (eli CWU:n perustamiskokous heinäkuussa 1994) olisi 0x00, ja viimeinen tiedosto (eli Lietevedeltä pois muuttaminen heinäkuussa 1997) olisi 0x8F. Tarina jakautuisi näin luontevasti yhdeksään kuudentoista tiedoston mittaiseen "kertomukseen" jaksonumeron ylemmän nybblen mukaan. Viimeinen jollain tavoin luonnosteltu teksti oli numeroltaan 0x71, ja minun pitäisi ennen vuodenvaihdetta ehtiä 0x8F:ään asti.




Bunkkerin valmiiksi saatuani loppuvuoteni kului käytännössä kokonaan tietokoneen ääressä lukuunottamatta kaikkein välttämättömimpiä kurssiläsnäoloja ja ruokaostoksia. Söin paljon halpoja säilykkeitä kylmänä sekä kylmässä vedessä turvotettuja puurohiutaleita ja makaroneja, ettei yhtään ylimääräistä aikaa kuluisi kokkaamiseen. Silloin, kun en saanut muistelmatekstiä aikaiseksi, pyrin käyttämään aikani niin tehokkaasti Internetissä kuin suinkin mahdollista.

Seurasin kaikenlaisia Y2K-katastrofiin valmistautujien postituslistoja, uutisryhmiä ja IRC-kanavia ja ammensin niistä itselleni mahdollisimman paljon tietoa. Tärkeimmät, ehdottomasti muistamisen arvoiset tiedot kokosin tiiviiksi "lunttilapuiksi".

Etsin käsiini myös kaiken mahdollisen saatavilla olleen tutkimustiedon todellisuuden multiversaalisesta luonteesta, ja otin aiheen puheeksi kaikissa löytämissäni kaaosmagiaa ja muita toimivia okkultismin muotoja käsittelevissä keskusteluryhmissä. Mikäli Y2K-katastrofi nimittäin tapahtuisi tässä rinnakkaistodellisuudessa, löytyisi varmasti sellaisiakin todellisuuksia, jotka olisivat välttyneet siltä, ja minun voisi olla sopivilla tekniikoilla mahdollista siirtyä johonkin niistä.

Eräässä todellisuuden multiversaaliluonnetta käsittelevässä keskustelussa minulle mainittiin saksalainen tutkija Jürgen Schmidhuber, joka on joillakin postituslistoilla kertonut kehittävänsä ns. algoritmista kaikenteoriaa. Sen mukaan paras todellisuutta esittävä malli olisi sellainen, jossa todellisuus ikäänkuin ajaisi kaikkia mahdollisia tietokoneohjelmia samanaikaisesti, ja niiden "esittämät" universumit olisivat kaikki faktuaalisesti olemassa. Minusta tämä teoria on äärimmäisen inspiroiva, ja sain siitä myös jonkinlaisen pakkomielteen siitä huolimatta, etten keksinyt millä tavoin se olisi sovellettavissa konkreettisiin rinnakkaistodellisuuksiin.

Minua on viehättänyt se, kuinka jopa populaarikulttuuri on alkanut herätä mahdollisuuteen todellisuuden monikerroksisuudesta ja -ulotteisuudesta esimerkiksi virtuaalitodellisuusinspiroituneiden Matrix- ja Thirteenth Floor -elokuvien muodossa. Ehdin nähdä molemmat elokuvat DiCKiNSTASiAn luona jo kesällä piraattikopioina. Olen myös alkanut viime aikoina arvostaa Star Trekiä taas uudella tavalla, koska se on todellisuuden suhteen paljon spekulatiivisempi kuin B5.

Kaikista mahdollisista tieteellisistä ja taiteellisista multiversuminäkökulmista huolimatta en ole vieläkään saanut muodostettua pätevää teoriaa siitä, mitä Pirttimäellä tapahtui kesällä 1997. En ole myöskään kaikista Internet-kontakteistani huolimatta löytänyt vastaavia anomaliapaikkoja mistään muualta. Voi siis hyvinkin olla, että katastrofin tapahduttua joudun aloittamaan vaelluksen kohti Lietevettä ja Pirttimäkeä. Jos Pirttimäen vyöhyke ei ratkaisisi ongelmaani, voisin vierailla myös Öökkölän alueella, jonne on cULT oF pOWERin mukaan syntynyt myös samantapainen anomaalinen vyöhyke. Ja jos rinnakkaistodellisuuden vaihtaminen ei onnistuisi sielläkään, voisin jäädä Lietevedelle asumaan. Olosuhteet ainakin ovat survivalismin kannalta siellä paremmat kuin Neulamäen metsissä, ja mikäli OH7MO on edelleen elossa, on hänen käytännöllisyytensä ja neuvokkuutensa varmasti hyödyksi.




(Käsinkirjoitettu lisäys:)

Vuosituhannen viimeisen viikon alussa kävin yliopistolla tulostamassa muistelmatiedostot, ja aion kohta sulkea ne vesi- ja ilmatiiviiseen pakkaukseen. Liitän mukaan vielä joitakin näistä henkilökohtaisista päiväkirjamerkinnöistäni, jotta tekstien mahdolliset löytäjät saisivat jonkinlaisen käsityksen myös vuosien 1997-1999 vaiheistamme.

Nyt on joulukuun 31. päivä vuonna 1999, ja kello on 9:49. Tuhatluku vaihtuisi Kiribatin itäisimmillä saarilla klo 12:00 ja Uudessa-Seelannissa klo 13:00. Minun on siis kohta lähdettävä bunkkeria päin, jotta ehdin suojautua ennen pahinta mahdollista skenaariota.

Koska en ole saanut ketään gruuppitoveriani vakuuttumaan suojautumisen tarpeellisuudesta, saatan hyvinkin olla viikon päästä ainoa CWU:lainen, joka on enää elossa. Voi myös olla mahdollista, että minäkin olen kuollut, ja ainoa muisto, joka CWU:sta on tuhoutuneessa maailmassa enää jäljellä, on tämä tulostenivaska.

Suljen kohta paperit aikakapseliinsa ja lähden sitten pyöräilemään makuupusseineni kohti Neulamäkeä. Muut varusteet, kuten tölkkimuona, joditabletit, jousipyssy ja risupoltin, odottavatkin minua jo bunkkerissa.

Toivottavasti mitään katastrofaalista ei tapahdu. Mutta jos tapahtuu, niin toivottavasti joku löytää nämä tekstit, vaikka sitten vasta joskus satojen vuosien päästä. En halua, että elämämme jäisi täysin vaille historiallista merkitystä.

««-  · CWU MEMOiRS 0x9E ·  nExT cHApTeR -»»