««-  · CWU MEMOiRS 0x99 · -»»

==========================================================================
0x99  -  Kuopio  -  dArK sTuFfEr  -  1998-12  -  269 lines
==========================================================================

Heinäkuun Skenery'98-tapahtumalla oli energisoiva ja elämän tarkoitusta vahvistava vaikutus kaikkiin CWU-membereihin -- jopa wArlordiin, joka ei ollut suostunut tulemaan paikalle ja alkoi sitten jälkeenpäin katua päätöstään.

Vuoden ajan olimme olleet kukin omilla tahoillamme rakentamassa elämiemme perustoja uusiksi, mutta kyseisten partyjen jälkeen kaikille selvisi, että olimme ehkä etsineet niitä liian kaukaa. Elämämme tarkoitus nimittäin on C00LeS WaReZ UNiON. Muu saa elämässämme muuttua, mutta CWU pysyy ikuisesti. Kaiken, mitä koskaan tekisimme elämässämme, tulisi tapahtua CWU:n nimissä. CWU on se, joka erottaa meidät eduksemme kaikista muista maailman ihmisistä, joten meidän on hyvä korostaa kaikissa tilanteissa CWU-identiteettiämme.




Allekirjoittaneella alkoi elokuussa toinen opiskeluvuosi lukiossa. Erona ensimmäiseen vuoteen oli etenkin se, että nyt kouluun oli tullut runsas määrä uusia ykkösvuosikurssilaisia, joihin minulla olisi luonnostani auktoriteettiasema pelkän aloitusvuoteni vuoksi. Tämähän ei minulle riittänyt, sillä halusin herättää enemmän kunnioitusta kuin muut kakkosvuosikurssilaiset. Päätin siis ennen koulun alkua värjätä hiukseni mustiksi.

Olin aina aiemmin pitänyt hiusvärejä redundantteina tuotteina, mutta Saatanan kirkosta irronneen Temple of Set -järjestön suositteleman lavataidekirjallisuuden lukeminen oli saanut minut vakuuttuneeksi siitä, että ulkoiseen olemukseen kannattaa panostaa. Hiusten värjäämisen lisäksi lisäsin myös kaikenlaisten piikikkäiden ja groteskien elementtien määrää olemuksessani. Olen myös kyseisen kirjallisuuden innoittamana eksperimentoinut erilaisilla savuefekteillä, jotta pystyisin suorittamaan näyttäviä sisääntuloja mm. opiskelijabileisiin ja Sokoksen porttikongiin, ehkä jopa oppitunneille.

Olemukseni "saatanallistaminen" kannatti. Sain istuettua moniin ykkösvuosikurssilaisiin pelon ja kunnioituksen siemeniä jo ensimmäisistä koulupäivistä lähtien, ja lisäksi huomasin monien opettajienkin ruvenneen pelkäämään minua tai ainakin käyttäytymään seurassani varautuneemmin.

Koulun terveydenhoitaja alkoi olla huolissaan mielenterveydestäni, joten selvitin hänelle elämänfilosofiani perusteita syksyn aikana yhteensä useamman tunnin ajan. Keskustelujen jälkeen hän antoi rehtorille lausunnon, ettei huoleen ole syytä, varsinkin kun opiskelumenestyksenikin on erinomainen.

Olen mielissäni siitäkin, että sain istutettua koko koulun henkilökuntaan ja opiskelijakuntaan käsitykseen demoscenestä jonkinlaisena maailmanlaajuisena okkultistisena salaseurana. "Okkulttistinen salaseura" tosin on useimmille synonyyminen "saatananpalvojajengin" kanssa, mutta ryytykööt mundaanit ali-ihmiset harhoissaan, minulla ei ole velvollisuutta korjata niitä.

Yli-inhimillistä ja kaikkitietävää imagoani on vahvistanut se, että olen saanut verkkosniffauksen kautta kerättyä entistä yksityiskohtaisempia tietoja koulun oppilaista. IRC:n ja alhaisten WWW-pohjaisten chattien käyttö on etenkin naispuolisilla oppilailla lisääntynyt huomattavasti viime vuodesta, joten olen saanut koottua varsin paljon materiaalia manipulointiprojektini tueksi. Onkin ollut virkistävää manipuloida vaihteeksi myös oman ikäluokkani naisia yliopisto-opiskelijoiden lisäksi.




Olen syksyn aikana soitellut Frontlineen taas entistä useammin. wArlord on aloittanut siellä erityisen paljon erilaisia keskusteluja yhteisistä Lieteveden-vuosistamme. Viestien sävy on etenkin wArlordilla kaihoisa, ja hänelle CWU tuntuukin edustavan jonkinlaista muinaista kulta-aikaa, joka pitää kanonisoida, ettemme menettäisi sitä kokonaan. Ajoittain wArlord käy myös IRC:ssä nostalgisoimassa yhteisiä vuosiamme. Olen kuitenkin mR.mEgAsTuFfin kanssa vahvasti sitä mieltä, ettei CWU:n toimintaa saa jättää liiaksi nostalgian varaan, vaan on parempi otaksua, että sen kulta-ajat ovat todellisuudessa vielä edessäpäin. Myös mR.mEgAsTuFf ja DiCKiNSTASiA ovat samaa mieltä kanssani.

mR.mEgAsTuFf haluaa tehdä CWU:sta yhä suuremman ja mahtavan gruupin ja mm. vahvistaa sen Internet-presenssiä. Hän on jopa rekisteröinyt CWU:ta varten oman DNS-hostnamen. Hostnamet cwu.com ja cwu.org olivat valitettavasti jo varattuja, mutta cwu.net oli käytettävissä. Rakensimme tämän osoitteen taakse trueutta ja uskottavuutta uhkuvan, puhtaasti merkkipohjaisen kotisivun, jolla tarkoituksemme on osoittaa koko maailman mutta etenkin Suomen Internet-lamereille tekninen ja hengellinen ylivertaisuutemme.

Legendamme vahvikkeeksi päätimme aloittaa pitkän muistelmatekstien sarjan työstämisen. Tätä helpotti huomattavasti se, että olimme nauhoittaneet osan CWU:n ensimmäisistä kokouksista C-kaseteille. DaRK FuCKeR oli litteroinut ne kaikki tekstiksi jo kesällä 1997. Koska pelkistä litteroinneista saisi kuitenkin varsin hajanaisen kuvan historiastamme, päätimme kirjoittaa samantapaisella dialogityylillä auki koko muunkin yläasteaikaisen historiamme.

Koska autenttisuuden takaamiseksi oli hyvä saada muistikuvat aukottomasti talteen kaikilta elossaolevilta membereiltä, päätimme toteuttaa tekstin kasaamisen kiertokirjeenä: kierrättäisimme ne sisältävää zip-pakettia jäseneltä toisemme, ja kukin vuorollaan korjaisi ja täydentäisi sen sisältöä omien muistikuviensa mukaiseksi. Riitatilanteissa kukin merkitsisi kannattamansa version kohdalle handlensa alkukirjaimet, ja eniten ääniä saanut versio tulisi voimaan. Kun jokin tiedosto onnistuisi kiertämään kokonaisen kierroksen ilman muutoksia, se julistettaisiin valmiiksi.

Itse olisin halunnut julkaista tiedostot välittömästi niiden valmistuttua, mutta mR.mEgAsTuFf oli eri mieltä. Hänen mielestään tarinasta ei vuodeta julkisuuteen ainuttakaan tiedostoa, ennen kuin se olisi kokonaisuudessaan valmis aina heinäkuun 12. päivän 1997 tapahtumiin asti. Myös wArlord oli samaa mieltä. Sovimme, että panostaisimme nyt tarinan kirjoittamiseen ja loppuunsaattamiseen aivan erityisellä tarmolla, jotta saisimme sen valmiiksi ennen vuosituhannen vaihdetta.

DaRK FuCKeR sai hankittua kesätyörahoillaan Pentium Pro -emolevyn ja muita rappiollisia laitteistopäivityksiä. Tämän jälkeen hän ei enää ircannut niin paljoa kuin aiemmin, sillä hän oli usein kotonaan pelaamassa warettamiaan uutuuspelejä (ja osittain myös vanhoja suosikkejaan). Välillä hän jopa kuljetti Pentiuminsa kottikärryllä pressun alla koululleen, sillä siellä oli saatavilla kiinteä Internet-yhteys. Tällöinkään hän ei ircannut vaan pelasi Quaken ja Ultima Onlinen kaltaisia massaväestön Internet-moninpelejä. Ja koska DaRK FuCKeR on välillä jopa lintsannut koulutunneilta kaupallisten pelien pelaamisen vuoksi, olen ollut syvästi huolissani hänen elämästään.

Onneksi välillä on löytynyt myös sellaisia Internet-moninpelejä, jotka ovat olleet soveliaita meille kaikille, ja jotka soveltuvat erinomaisesti myös kauhun herättämiseen lamereissa. Eräs näistä on TetriNET, jonka ensimmäinen toteutus oli Windowsille, mutta jolle on nykyään olemassa parikin erilaista vapaata Unix-clienttiä.

Merkkipohjaiseen TetriNET-clienttiin omia huijausominaisuuksia lisätessäni havaitsin sen käyttämän protokollan olevan reikäisin, minkä olen koskaan kohdannut: kuka tahansa pelaaja voi esimerkiksi muokata oman kenttänsä sisältöä täysin vapaasti, ja itse asiassa jopa pelissä kerättävien "hyökkäyspalikoiden" toiminta on täysin client-pohjaisen harkinnan varassa. Serveriohjelmistoissakin on hyvin vähän tarkistuksia huijausten varalta.

Maailmassa on toiminnassa useita kymmeniä, ellei satoja TetriNET-servereitä. Olemme tehneet niille CWU-porukalla hyökkäyksiä, joissa osallistuimme peleihin muokkaamallani clientillä. Laitoimme toisten kenttiin pyörimään esimerkiksi välkkyvien CWU-logojen kaltaisia animaatioita ja floodasimme pelin sisäiseen chattiin CWU world domination -teemaisia ascii-kuvia. Monesti saimme osaksemme vihaa, mutta välillä myös ihailua. Emme kuitenkaan jääneet paistattelemaan ihailussa, kuten heikkomieliset lamerit olisivat tehneet, vaan poistuimme areenoilta aina yhtä näyttävästi asciilogojen kera kuin olimme niille saapuneetkin. Tai ainakin minä poistuin.

Monet muutkin Windows-lamerien suosimat ympäristöt ovat nykyään käyttökelpoisia myös Unix-käyttäjille, esimerkiksi ICQ:lle on ilmestynyt vapaa tekstipäätepohjainen Unix-clientti. Toisaalta esimerksi FreeCiv-niminen vapaa Civilization-klooni ei ole minulle vapaudestaan huolimatta täysin kosher, sillä sille on edelleenkin olemassa vain graafinen clientti. Aion kuitenkin toteuttaa merkkipohjaisen FreeCiv-clientin vaikka itse, mikäli kukaan muu ei projektista innostu. Mutta Quaken tai Ultima Onlinen tapauksessa ei soveliaan clientin ilmestymistä kannattane edes toivoa.

Pelien ja chattiympäristöjen lisäksi olemme aktivoituneet myös Usenetissä, joissa kasvatamme gruuppimme mainetta etenkin trollaamalla. Lamerien räjähdysmäisen lisääntymisen myötä on heidän trollaamisestaan kehittnyt suorastaan oma taiteenlajinsa, jonka mestareita arvostetaan suuresti. Kunnioitusta vakiintuneiden käyttäjien silmissä saa sitä enemmän, mitä uskomattomampia asioita uhrinsa saa uskomaan -- aivan kuin BBS-puolen lamecaptureidenkin tapauksessa parhaimmillaan.

Nyyssitrollaajista ihailemme erityisesti Niilo Paasivirtaa, jonka laatutasoon itsekin pyrimme omilla trolleillamme. Vanhemman ikäpolven Unix-asiantuntija Jukka Korpela taasen ei varsinaisesti trollaa, mutta hän osaa välillä sanoa WWW-lamereille niin pahasti, että useimmat vakiintuneet nyyssiaktiivit ihailevat häntä sen vuoksi varauksettomasti. Vakiokäyttäjistä ainoastaan surkeat Windows- ja bisneslamerit kehtaavat väitellä häntä vastaan.




CWU:n demosceneaktiviteetti on jäänyt viime aikoina vähäiseksi johtuen ainakin osittain siitä, että suosimme kaikki eri kohdealustoja. Itseäni C64 ei ole inspiroinut tänä vuonna juuri lainkaan MSX:ään verrattuna, koska jokainen MSX:n tekninen ja esteettinen yksityiskohta väripalettia ja tv-kuvan pystyraitoja myöten puhuttelee minua paljon enemmän. mR.mEgAsTuFfin mielestä taasen MSX on paskaa, ja kasibittiset demot on ehdottomasti aina tehtävä C64:lle. DaRK FuCKeR ja DiCKiNSTASiAkaan eivät ymmärrä MSX-innostustani, ja wArlordia eivät demot kiinnosta muutenkaan paljoakaan, varsinkaan kasibittiset. Vain myXTer tuntuisi olevan avoin kaikille mahdollisille alustoille.

Jos kasibittiset eivät ole vaihtoehto, tekisin demot mieluiten Unixille lähdekoodijulkaisuina ja porttaisin ne sitten tarvittaessa M$-DOSille compoja varten esimerkiksi DJGPP:n työkaluilla. Kaikkein mieluiten kuitenkin hankkisin oman, täysin PC-saastasta vapaan Unix-työaseman, jonka voisin kuljettaa partyille demojen esittämistä varten. PC alkaa tuntua vuosi vuodelta vastenmielisemmältä etenkin demokäytössä. Tämän vuoden Assemblyjen Windows-democompossakin oli jo neljä demoa -- 300% enemmän kuin edellisenä vuonna -- mikä on synnyttänyt minulle voimakkaan tarpeen luopua PC:stä ja kaikesta PC-aktiviteetista niin totaalisesti kuin mahdollista.

Unix-yhteensopiville käyttöjärjestelmille ei ole tehty vielä kovinkaan monta demoa, niinkuin ei käyttöjärjestelmille yleensäkään. Mutta jos jokin käyttöjärjestelmätyyppi ylipäätään soveltuu millään tavoin demoalustaksi, on se ehdottomasti Unix. Unixissa on lähtökohtaisesti tehty kaikki asiat Oikein<tm>, ja tämän oikeellisuuden akateemiset perustat ovat vahvat. Esimerkiksi Windowsin kehitystyön pääperiaatteet ovat kaupallisuus, rahan huijaaminen lamereilta, Intelin vanhojen prosessorien oikkujen palvominen ja yleinen ei-akateemisten ohjelmoijien vihjeettömyys. Unix on siis absoluuttisesti kaikin puolin parempi. Unixin neitseellisyys demokäytössä tuottaa kuitenkin omia vaikeuksiaan, jotka minun on kohdattava samalla sinnikkäällä pioneerihengellä kuin MSX:nkin vastaavat vaikeudet.

Eräs ratkaistavista ongelmista on grafiikanpiirto. Kunnon Unix-alustoissa on framebufferdevice, jonka kautta pikselien piirtäminen näytölle on mutkatonta, mutta PC-Linuxit tukevat oletusarvoisesti vain tekstitilaa. Framebuffer-tuki pitää niissä aina erikseen kääntää mukaan kerneliin ja jaksaa säätää näytönohjainkohtaisesti kuntoon, ellei halua tehdä demoa tekstitilaan tai tyytyä huonompiin grafiikkarajapintoihin. Linuxin tekstikonsolirajapinta onneksi antaa sentään vaihtaa fonttia ja palettia, ja SVGAtextmodella saa myös käyttöön isompia tekstiresoluutioita, mutta näillä kikkailu veisi demot vain entistä kauemmaksi universaalista Unix-hengestä. Ainoa Unixin grafiikkarajapinta, jonka yhteensopivuus on universaalisti taattu, on X11, ja sen käyttö menee etenkin suoraan assemblyllä ilman kirjastoja hyvin pitkäpiimäiseksi etenkin jos haluaa tukea fullscreeniä ja kaikkia mahdollisia värisyvyyksiä.

Unixin ongelmana on lisäksi se, ettei sille ole träkkereitä -- etenkään sellaisia, jotka eivät kaatuilisi jatkuvasti. Jos Dosemu tukisi äänikortteja kunnolla IRQ- ja DMA-tasolla, en ehkä valittelisi tästä näin paljoa, sillä tällöin pystyisin käyttämään M$-DOSin träkkereitä samalla tavoin kuin aidon M$-DOSin alla. Nyt joudun kuitenkin kuuntelemaan aina erikseen tallentamaan biiseistä työversioita, jotka kuuntelen Mikmodilla tai XMP:llä, mikä hidastaa ja vaikeuttaa työskentelyäni huomattavasti.

Onneksi käytössäni on PC:n lisäksi myös Amiga 1200 ja sen träkkerit. Niissä minua tosin häriitsee se, että ne ovat niin hiirivetoisia, ja näppäinkomennot eivät muistuta alkuunkaan Scream Trackerin näppäinkomentoja.

Amigaa suosin myös pikseligrafiikan työstämisessä, sillä Unixille ei ole träkkereiden lisäksi myöskään kunnollista, Deluxe Paint -tasoista pikseligrafiikkaohjelmaa. Dosemulla voin toki ajaa M$-DOSin versiota DP2:sta, mutta kyllä Amigan DP4 on parempi. Jotkut ovat silloin tällöin kehuneet vapaata kuvankäsittelyohjelmaa nimeltä GIMP, jolla mm. Windows-käyttäjät screenshoteillaan kateellisiksi saavan Enlightenment-ikkunamanagerin grafiikkateemat on tehty, mutta omasta mielestäni GIMP vaikuttaa aivan luvattoman bloatilta, epäintuitiiviselta ja ei-scenehenkiseltä.

Marraskuussa olisi ollut taas Porissa Zoo-party, mutta se ei minua enää kiinnostanut, olisihan C64-partyilla MSX-demolle sijaa korkeintaan wildcompossa. Aionkin tähdätä tulevan MSX-demoni sellaisille partyille, joilla MSX on tasavertaisessa asemassa -- esimerkiksi Alternative Partyille, jotka toivottavasti järjestetään toisenkin kerran. PC/Amiga-demojen osalta taasen tähtäämme mieluiten esimerkiksi Skeneryille, jotka toivottavasti sekin järjestetään uudestaan ensi vuonna. Ja jos ei järjestetä, niin julkaisemme demon CWU-miitissä -- täysin validi partyhan se privaattimiittikin on!




Vuosi 1998 lähenee tätä kirjoittaessani loppuaan, ja sen jälkeen onkin enää vuosi tätä vuosituhatta jäljellä. Koska olen huolissani vuoteen 2000 liittyvistä maailmanloppuskenaarioista, aion valmistautua niiden mahdollisuuteen. Aion etsiä itselleni esimerkiksi Neulamäen metsistä pakopaikan, jonka varustaisin riittävällä määrällä tölkkimuonaa ja aseistusta. Toisaalta koska Neulamäki on vielä varsin lähellä tiheää kaupunkiasutusta, olisi tämän paikan oltava mielellään metsänpeittodimensiossa, jonne maagisesti impotentit tavikset eivät löytäisi. Rakentaisin löytämääni paikkaan majan, jota voisin käyttää myös mietiskelymajanani silloin, kun en halua kuunnella kämppisteni meluamista.

Mikäli maailma ei lopu vuoden 1999 jälkeen, ovat keväällä 2000 edessäni ylioppilaskirjoitukset. Periaatteessa saattaisin pystyä kirjoittamaan jo syksyllä 1999, mutta koska yo-todistuksella ei tekisi maailmanlopun jälkeen mitään, olisi tämä varsin epäviisasta ajankäyttöä.

Mutta osoittautui tulevaisuus sitten millaiseksi hyvänsä, niin yksi asia on varma:

C00LeS WaReZ UNiON WORLD DOMINATION 1999!!

««-  · CWU MEMOiRS 0x99 ·  nExT cHApTeR -»»