««-  · CWU MEMOiRS 0x97 · -»»

==========================================================================
0x97  -  Kuopio  -  dArK sTuFfEr  -  1998-04  -  229 lines
==========================================================================

Kun tunne- ja seksielämäni oli joulukuussa palannut tasapainoon, jopa optimaaliseen sellaiseen, oli elämässäni jälleen tilaa yleville tietoteknisille hankkeille, jotka eivät liity mundaaniin lamerimaailmaan millään tavoin. Pian kuulinkin keväällä Turussa järjestettävästä, The Alternative Party -nimisestä demotapahtumasta. Koska "AltPartyn" kilpailuihin saisi osallistua millä tahansa laitteilla paitsi sellaisella PC:llä tai Amigalla, jossa on 80286:ta tai 68000:aa tehokkaampi prosessori, ajattelin käyttää tilaisuuden hyväkseni ja tehdä demon ensimmäiselle tietokoneelleni, Sony HiTBiT HB-75P MSX:lle.

HB-75P on hyvin voimakkaasti persoonani, mielenterveyteni ja sisäisen mielikuvamaailmani kehitykseen vaikuttanut laite, johon on liittynyt myös valtavia käsittelemättömiä stigmoja ja traumoja. Ala-asteaikoina mR.mEgAsTuFf oli luokitellut minut alempaan kastiin tämän koneen vuoksi, ja välillä uskoin tähän luokitteluun jopa itse. Ja koska isäni Taisto oli hankkinut kyseisen tietoknoene siitä huolimatta, että olin spesifisesti toiminut joululahjaksi Commodore 64:ää, koin asiaan liittyen myös suunnatonta epäreiluutta, johon sekoittui kateutta ja kostonhimoa. Tärkein syy, miksi aloin tehdä MSX-demoa, olikin se, että pääsisin eroon näistä tunteista ja saisin MSX-käyttäjyyteni muutettua posiitiviseksi osaksi itseäni.

Kuten arvelinkin, mR.mEgAsTuFf vastusti alusta alkaen paitsi ideaa "paskakoneen demosta", myös yleisesti koko partyja. Asiasta ei pystynyt edes keskustelemaan #cwu:lla silloin, kun mR.mEgAsTuFf oli paikalla, joten päätin julkaista demon aivan muulla gruuppinimikkeellä kuin CWU. DiCKiNSTASiA ehdotti gruupille nimeksi FU!ROR, ja perustimme sille myös IRC-kanavan #fu!ror.

Demontekoon osallistuivat periaatteessa kaikki #fu!ror-kanavan irccaajat, eli DiCKiNSTASiA, myXTer ja #babylon5.fi-keskustelujen kautta projektiin päätynyt Tugga. En kuitenkaan tarvinnut heiltä paljoakaan apua, sillä tein demoon itse sekä koodin että musiikin. Koska demo ladattaisiin kasetilta kerralla muistiin, ei grafiikalle olisi kovin paljoa tilaa, mutta DiCKiNSTASiA ja Tugga piirsivät silti muutaman tekstuurin ja FU!ROR-logon. DaRK FuCKeR ei osallistunut hankkeeseen, koska hän luotti mR.mEgAsTuFfin arvioon projektin lameudesta. wArlordia puolestaan eivät ole mitkään 8-bittisten koneiden demot koskaan erityisemmin kiinnostaneet.

Työskentelyni oli melko intensiviistä. Monesti pyöräilin koulupäivän jälkeen suoraan soluasunnolleni työstämään demoa, enkä edes jäänyt lukioni ATK-luokkaan tai yliopiston käytäväpäätteelle irccaamaan. Viikonloput saatoin viettää heräämisestä nukkumaanmenoon yksinomaan demoprojektin parissa. Huomasin tällä olleen positiivisen vaikutuksen mm. määrätietoisuuteeni ja keskittymiskykyyni, ja pääsin etenkin jopa meditaatiosessioissani helpommin syvemmille jhana-tasoille ja näin enemmän lucid-unia.

Projektin alkuvaiheessa askartelin MSX:n kasettiasemaliitännän ja PC:n äänikortin välille piuhan, jonka avulla pystyin käyttämään PC:tä demon työstämiseen. Lisäksi käytössäni oli nollamodeemikaapeli, mutta sitä käytin lopulta vain satunnaisiin debug-tulosteisiin. Ohjelmoin itselleni oman Z80-assemblerin C:llä, jotta olisin varmasti täysin sinut sen syntaksin kanssa ja pystyisin helposti laajentamaan sitä tarpeen mukaan. Assembleria ohjelmoidessani sisäistin samalla myös Z80:n käskykannan ominaisuudet.

Demon kannalta houkuttelevimmalta grafiikkamoodilta vaikutti moodi numero 3, joka tarjoaa 64x48 pikselin resoluution täysin vapaalla 15-värisen paletin käytöllä (mahdollisia värikoodeja on kyllä 16, mutta "läpinäkyvä" väri on käytännössä sama kuin musta, ellei videopiirille syötetä erillistä ulkoista videosignaalia). Moodi 3 soveltuisi erityisen hyvin PC-tyyppisille chunky-efekteille, kuten tekstuuritunneleille, raycast-engineille ja vokselilandscapeille. Z80:ssa olisi lisäksi jonkin verran enemmän laskentatehoa kuin 6502:ssa, joten minulla olisi myös hieman kilpailuetua C64:ää vastaan.

Valitettavasti näyttömuistiin kirjoittaminen on MSX:ssä huomattavasti hitaampaa ja konstikkaampaa kuin C64:ssä, joten en saanut frameratea kovin suureksi, vaikka olisinkin saanut kaikki ruudun pikselit laskettua hyvin nopeasti. Uskon silti, että vielä joskus löytyy tekniikka, jolla näyttömuistia pystyy manipuloimaan huomattavasti nopeammin. Koska MSX:lle ei tietääkseni ole tähän mennessä tehty juuri lainkaan demoja, se saattaa sisältää täysin tutkimattomia salaisuuksia, jotka voimistavat sen potentiaalia monikymmen- tai satakertaisesti. C64-demojakin ehdittiin tehdä vuosien mittaan useita satoja ennen kuin ASP/Blackmail keksi FLI:n. Jos kuvitellaan vaihtoehtotodellisuutta, jossa MSX olisi vakiintunut demokoneeksi C64:n sijaan, voisi C64:llä hyvinkin olla siihen verrattuna rajoittuneen rupukoneen maine.

---

Niinä iltoina, joina en työstänyt MSX-demoa, pyrin ylläpitämään ystävyyssuhdettani mR.mEgAsTuFfin kanssa. mR.mEgAsTuFf oli päässyt joulukuussa töihin mitä halveksuttavimpaan WWW-suunnitteluyhtiöön, joten häntä kiinnosti aivan erityisesti WWW-lamerien rankaiseminen silmittömästä ylimielisyydestään ja muusta lameudestaan. Huomattuani sen, kuinka täynnä ammottavia reikiä CGI-pohjaiset WWW-sivut ovat, sain idean omasta, erityisesti näiden reikien etsimiseen ja hyväksikäyttöön soveltuvasta WWW-selaimesta.

Selaimeni olisi alustavalta työnimeltään BattleLynx, koska rakentaisin sen Lynxin päälle samaan tapaan kuin IRC-soturien suosima BitchX on rakennettu IrcII-pohjaisen EPICin päälle. BattleLynxissä pitäisi olla ainakin mahdollisuus muuttaa hidden-kentät näkyviksi ja muokattavaksi, muokata serverille lähetettäviä header-tietoja täysin vapaasti, sekä käyttää useita erityyppisiä proxyjä. Selaimessa pitäisi mielellään olla myös oma sisäinen skriptikieli ja kunnon tuki värilliselle merkkigrafiikalle. Voisipa sitten mainostaa CWU:n tulevalla kotisivulla, että se on "Best viewed with BattleLynx" ja saada ylimieliset WWW-lamerit kokemaan kosmisen skaalan epätoivoa tietämättömyytensä vuoksi.

Mutta ennen BattleLynxin aloittamista minun oli saatava ensin FU!RORin MSX-demo valmiiksi ja vietävä se partyille.

---

The Alternative Party järjestettiin huhtikuussa Turussa. Tärkeimpänä järjestäjätahona oli Encroachment-niminen Atari-gruuppi, jonka jäsenistä Noletz oli minulle ennestään tuttu ainakin vuoden 1996 Juhlilta ja Abductioneilta. Koska The Gatheringit järjestettiin Norjassa samaan aikaan kuin AltPartyt, oli valtaosa Suomen PC- ja Amiga-demoscenejen keskeisimmistä hahmoista siellä. Oletan, että tämä oli Encroachmentilta täysin harkittu päätös, jonka tarkoituksena oli pitää PC-Amiga-massascenelle ominainen rappio mahdollisimman kaukana uudesta ja neitseellisestä tapahtumasta.

Suurin osa AltPartyjen kävijöistä oli minulle entuudestaan tuntemattomia. Kukaan muu CWU:lainen ei tullut paikalle, mutta FU!RORista saapui demoomme grafiikkaa tehnyt Tugga, jonka tapasin siis nyt ensimmäistä kertaa. Hän oli ottanut mukaansa myös oman SVI-738 X'Pressinsä, jolla demomme toimi täydellisesti, joten päätimme käyttää sitä esityskoneena. Olihan siinä sentään levykeasema toisin kuin HiTBiTissäni.

FU!ROR sijoittui democompossa niinkin korkealle sijalle kuin neljänneksi, vaikkei siinä ollut kuin kaksi efektiä, nimittäin tekstuuritunneli ja Wolfenstein-engine. Nämä kuitenkin saivat osakseen jonkin verran suosionosoituksia, ja demo oli koodiltaan mielestäni aidosti parempi kuin suurin osa partyjen tuotoksista, joiden päätarkoitus tuntui olevan erikoisen laitteiston esittelyssä. Tämä lienee toisaalta luonnollistakin laitteille, joille ei ole aiemmin juuri tehty demoja. Ehkä joskus kymmenen vuoden päästä tilanne on toinen, kun jokainen näistä neitseellisistä koneista on saanut kymmeniä tai satoja demoja. Silloin ne varmasti vastaisivat jo tasoltaan "pyhää kolminaisuutta", eli C64:ää, Amigaa ja PC:tä.

MSX-demoja oli FU!ROR-demo mukaanluettuna kaikkiaan neljä, ja Atari ST/Falcon-demoja niinkin monta kuin viisi. Tämä oli mielestäni aivan erityisen merkillepantavaa. Nähtävästi aiemminmainittu "pyhä kolminaisuus" oli aiemmin alistanut ulkopuoliset koneet niin marginaaliseen rooliin, ettei niille ollut useimmilla partyillä käytännössä lainkaan tilaa, vaikka kiinnostusta demojen julkaisemiseen olisikin ollut.

---

AltParty-vierailu oli minulle varsin transformatiivinen kokemus. Pääsin eroon aiemmin mainitsemastani MSX-häpeästä ja sain tilalle MSX-ylpeyden, ja lisäksi vakuutuin mainstream-demoscenen soveltumattomuudesta esoteeriseen itsensäkehitykseen, apoteoosista puhumattakaan.

Mainstream-scenessä on toki mahdollista kehittyä yli-inhimilliseen suuntaan yhä yli-inhimillisempien koodillisten saavutusten kautta, mutta tämä ei läheskään aina toteudu. Monesti scenen sisäinen arvomaailma johtaa jopa aivan väärään suuntaan apoteoosin kannalta.

Huomattavalla osalla ns. eliteistä ei ole minkäänlaisia edellytyksiä ymmärtää todellisia esoteerisia saavutuksia, mikä näkyy esimerkiksi siinä, ettei MFX:n teknologisesti vallankumouksellinen realtime raytracing -intro hävisi CYRBiONin tusinatuotokselle vuoden 1996 Juhlien PC-introcompoa. Amiga-käyttäjät ovat myös usein sokeita Atari-koodaajien häkellyttävimmille saavutuksille tunneperäisten konesotatraumojensa vuoksi. Lisäksi scenellä on sellaisia gruuppeja kuin H0RiG0, jotka ovat saavuttaneet arvostetun asemansa vain sillä, että sattuivat olemaan mukana swappauksessa ja partyryyppäilyssä jo vuosikymmenen vaihteen aikoihin. Yhtäkään kunnollista H0RiG0-demoa en ole mistään onnistunut löytämään, joten luokittelen heidät maineestaan huolimatta lamereiksi.

Vastaava sosiaalidynaaminen mädänneisyys pätee toki moniin muihinkin "sceneihin". Jotkut IRC-soturit ovat onnistuneet pääsemään eliittiasemaan uusien tietoturva-aukkojen eksploitoinnilla, mutta keskimäärin ei yli-inhimillisellä teknisellä osaamisella ole kyseisissä piireissä paljoakaan arvoa. Suurin osa IRC-sotimisesta perustuu toisten tekemien exploittien ja scriptien mahdollisimman nopeaan käyttöönottoon, mikä tekee IRC-soturiscenen mainstreamista lähes yhtä halveksuttavan kuin warez-scenen mainstreamista.

MUD-tyyppisissä peleissä on mahdollista kehittyä arvostetuksi wizardiksi, joka luo pelimaailmaan uutta koodia, mutta mikään ei varsinaisesti kannusta wizardia yli-inhimilliseen koodiin. Lisäksi nykyään on olemassa graafisia "MUD"eja, kuten Ultima Online, joissa koko wizardiuden käsite on hylätty, eivätkä pelaajat näin ollen mitenkään nousemaan alhaisen kuluttajan asemasta "jumalan" asemaan. Tämä piirre tekee UO:sta mielestäni halveksumisen arvoisen, niin Ultima kuin se onkin, ja pelin kaupallisuus ja Windows-onlyys lisäävät tätä halveksuttavuutta vielä entisestään. Saattaisin ehkä harkita UO:n kokeilemista, jos sille tulisi Unix-yhteensopiva antikaupallinen ja merkkipohjainen underground-clientti, joka mahdollistaisi esoteeriseen ohjelmointitaitoon perustuvan sotimisen samaan tapaan kuin IRC, WWW ja BBS:t mahdollistavat.

Ns. varsinainen okkultismiscene ei ole juuri sen parempi. Käytännössä kuka tahansa pystyy opettelemaan esimerkiksi salamaloitsuja, jotka rikkovat tunnettuja fysiikan lakeja mutta pysyä täysin sokeina kehittyneemmälle taikuudelle. Tästä syystä esoteriikka rappioituukin helposti teologiaa ja skolastiikkaa muistuttavaksi "lukutoukkaokkultismiksi", jossa lukeneisuus on tärkeämmässä osassa kuin käytännön osaaminen tai falsifioitavissa olevien teorioiden luominen. Jopa PUA-scene pitää paremmin kiinni falsifioitavuuden periaatteesta.

Edellämainittujen havaintojeni pohjalta olenkin nyt tehnyt seuraavanlaisen periaatepäätöksen: En arvosta okkultistisena polkuna yhtäkään sceneä, jossa menestyminen on mahdollista sattuman, sosiaalisten suhteiden tai minkään muunkaan höttöisen pehmoilun kautta. Tämä ei tarkoita, ettenkö pystyisi enää toimimaan näiden scenejen puitteissa, en vain enää anna minkäänlaisen kyseenalaisesti valikoituneen "eliitin" vaikuttaa polkuuni tai mielipiteisiini. Pidän kiinni vain siitä, minkä intuitiivisesti tiedän oikeaksi, ja kaikki muut, rahvaanomaista ilmausta käyttääkseni, haistakoot pitkän paskan.

Jotta pystyisin arvostamaan minkään scenen mielipiteitä edes sen vertaa kuin omaa intuitioani, olisi sen sääntöjen oltava armottomia, tiukkoja ja muuttumattomia, niin kuin esimerkiksi matematiikassa, shakissa tai go'ssa. Demoscenen piirissä konkreettiset tietokonealustat muodostavat periaatteessa tällaisen tiukan ja muuttumattoman pohjan, mutta tapa arvioida demojen paremmuutta on yleensä pehmeää, tunteisiin ja esteettisiin mieltymyksiin perustuvaa subjektiivista höttöilyä. Tilalle tarvitaan siis tiukkoihin sääntöihin perustuva arviointitapa, joka on mahdollisimman kaukana siitä, mitä nykyajan yliesteettinen mainstream-scene edustaa, ja joka rajaa todellisen mestariuden vain todellisille yli-ihmisille.

Läpikotaisin lamet scenet, kuten WWW, globaali markkinatalous tai perjantai-iltainen Kuopion Sokoksen porttikongi, ovat hyödyllisiä ympäristöjä lähinnä sen vuoksi, että ne ovat täynnä hyödyllisiä idiootteja. Näitä idiootteja manipuloitaessa on aina ehdottomasti muistettava, ettei heidän tunteillaan tai muillakaan reaktioilla ole elitelle minkäänlaista merkitystä. Vaikka lameri kuinka jumaloisi, pelkäisi tai halveksuisi eliteä, eliten kuuluu suhtautua häneen aina yhtä kylmän rationaalisesti, pelkkänä sieluttomana raakamateriaalina. Vain tämän periaatteen turvin elite pystyy kehittymään todelliseksi, absoluuttisesti ihmisistä riippumattomaksi jumalolennoksi.

««-  · CWU MEMOiRS 0x97 ·  nExT cHApTeR -»»