««-  · CWU MEMOiRS 0x94 · -»»

==========================================================================
0x94  -  Kuopio  -  dArK sTuFfEr  -  1997-11  -  255 lines
==========================================================================

Lukio-opintoni alkoivat elokuun puolessavälissä Kuopion klassillisessa lukiossa, ja Othra aloitti samaan aikaan omat opintonsa Lapinlahden Lukion kuvataidelinjalla. Tämän vuoksi emme enää nähneet toisiamme kuin korkeintaan viikonloppuisin.

Soittelummekin vähenivät. Syyksi paljastui sittemmin se, että Othra oli saanut ensimmäisinä koulupäivinään ns. "rakkautta ensi silmäyksellä" -kokemuksen, josta hän ei ollut tohtinut kertoa minulle aiemmin. Nähtävästi eräs taidelukion opiskelijapoika oli minua monin verroin eksentrisempi ja muutenkin mielenkiintoisempi, joten houkutus suhteen vaihtamiseen oli ollut melkoinen. Pitkän ja tunnepitoisen puhelinkeskustelun myötä hyväksyin eromme, vaikkakin raskain mielin.

Olin myös pettynyt liialliseen tavallisuuteeni. Lietevedellä olin vielä erottunut joukosta ulkoisestikin, mutta suuremmilla paikkakunnilla sulaudun massaan, eivätkä kiehtovat friikkinaiset kiinnostu minusta. Minun pitäisi siis nostaa eksentrisyystasoani huomattavasti, jotta pystyisin säilyttämään kilpailukykyni.

Noihin aikoihin päättyi parisuhteeni lisäksi myös oikeuteni käyttää yliopiston Messi-palvelinta. Jonkin periaatepäätöksen myötä "tietojärjestelmiin tutustuminen" ei enää riittänyt perusteeksi käyttöoikeuden myöntämiselle, ja Internet-yhteyksiä kaipaavia kannustettiin ostamaan palvelua joltain lukuisista kaupallisista toimijoista, esimerkiksi Picture Planetilta tai KPY:ltä.

En hyväksynyt tätä menetysten sumaa. Eihän minulla olisi köyhänä opiskelijana ollut varaa alkaa maksaa edes Internet-yhteyksistäni paikallispuhelu- ja kuukausimaksuja, puhumattakaan siitä, kuinka paljon ammattiprostituoitujen palveluksista olisi joutunut maksamaan. Aloin siis ennen käyttäjätunnukseni viimeistä voimassaolopäivää etsiä tietoturva-aukkoja yliopiston järjestelmistä, jotta pystyisin jatkamaan niiden käyttöä.

Ensimmäistä aukkoa ei tarvinnut kauaa etsiä, ls- ja grep-komennot riittivät. AIXin nslookup-työkalu oli nimittäin suid-flägätty root-käyttäjälle, joten pystyin sen avulla luomaan tiedostojärjestelmään tiedostoja root-oikeuksilla. Pienten kokeilujen jälkeen löysin keinon välittää näiden tiedostojen kautta mielivaltaisia komentoja, joilla sain rakennettua Messiin oman takaportin. Sen avulla pystyisin toivon mukaan käyttämään yliopiston aulapäätteitä vielä ainakin muutaman kuukauden ajan ennen kuin ATK-keskus huomaisi tekoni ja tukkisi reiän. Local-reiän eksploitointi oli siis vain väliaikainen ratkaisu, ja minun pitäisi jatkaa reikien etsimistä edelleen. Etenkin remote-reiät olisivat nyt erityisen arvokkaita löytöjä, sillä niiden avulla voisin päästä paitsi takaisin Messiin, myös yliopiston ja maailman muihin Unix-koneisiin.

Peittelin toimintaani, jotta saisin maksimoitua takaportin elinajan. Aloin käyttää Messiä etupäässä pelkkänä välityspalvelimena josta ottaa yhteys muihin roottaamiini Unix-koneisiin, ja siirsin IRC-aktiviteettini näille muille koneille. Niiltäkään en ottanut koskaan suoraa yhteyttä IRC-palvelimeen, vaan käytin aina jotain löytämistäni avoimistani SOCKS-proxyistä. Tällaisia proxyjä pystyi löytämään massaskannaamalla TCP-porttia numero 1080, ja etenkin IRC-soturien käyttämien kloonibottien osoitteet kannatti lähes aina skannata läpi.

Arkipäivisin siirryin koulun päätyttyä heti yliopistolle, jossa istuin päätteen ääressä niin pitkään kuin suinkin mahdollista. Tilojen sulkemisajan lähestyessä pyrin aina istumaan eräällä nimenomaisella päätteellä, joka jäi katveeseen useimpien vartijoiden katseilta. Eräänä viikonloppuna onnistuinkin katvetta hyödyntäen pysymään sisätiloissa peräti 30 tuntia yhtäjaksoisesti. Pitempikin aika olisi varmaan onnistunut, mutta minun täytyi poistua sunnuntaina soluasuntooni katsomaan illan Babylon 5 -jakso ja nukkumaan univelkani pois.

Vietin kaiken mahdollisen aikani päätteillä, vaikkei minulla olisi ollut edes varsinaista tietomurtoihin liittyvää aktiviteettia. Irccasin, selailin nyyssejä, lueskelin joutavia tekstitiedostoja. Huomasin tekeväni tätä, jottei minun tarvitsisi viettää aikaa asunnollani. Asunnolla oleskelu nimittäin ahdisti minua, sillä se toi aina mieleeni muistot Othrasta ja surun hänen menettämisestään. Tästä johtuen en pystynyt myöskään työstämään Zoo-partyille tarkoittamaani C64-demoa, jota olin luvannut tehdä yhteistyössä CGK:n kanssa. En pystynyt keskittymään koko demontekoajatukseen lainkaan paitsi miettiessäni sitä, millaisia Othra-aiheisia elementtejä voisin sisällyttää siihen.




Kun eräänä viikonloppuna en ollut päässyt yliopiston tiloihin lainkaan ja asuntoni seinät tuntuivat kaatuvan päälle, päätin soittaa yliopiston modeemisoittosarjaan ja lähestyä DiCKiNSTASiAa IRC-viestillä. DiCKiNSTASiA oli aiemmin ollut CWU:ssa, ja olin viettänyt hänen kanssaan muutamina kesinä paljonkin aikaa, mutta välimme olivat viilentyneet Generator'96-fiaskon jälkeen, emmekä olleet kirjoitelleet toisillemme kuukausiin. Sain kuitenkin ystävyyssuhteemme uudelleenmuodostettua muistelemalla vanhoja tapaamisiamme ja haukkumalla mR.mEgAsTuFfia.

DiCKiNSTASiA asui edelleen vanhempiensa luona, joten hänen käytettävissään oli huomattavasti suurempi televisiovastaanotin kuin itselläni. Näin ollen kävin hänen luonaan etenkin sunnuntai-iltaisin katsomassa Babylon 5:n. Tarjolla oli myös muita katsomisen arvoisia kulttuuriteoksia VHS-kaseteilla, esimerkiksi useita kymmeniä Star Trek -jaksoja, joita en ollut kaapeli-tv:n puutteen vuoksi aiemmin nähnyt. DiCKiNSTASiA omisti myös heikohkolaatuisia VHS-kopioita mm. kaikenlaisista mielenkiintoisista elokuvista, joista monet olivat runsaan väkivaltansa ja/tai pornografiansa vuoksi täysin kiellettyjä Suomessa. Etenkin Marack/ELC oli harrastanut kielletyn elokuvamateriaalin VHS-treidausta, joten kopiot olivat useimmiten häneltä peräisin.

Kun puhuin DiCKiNSTASiAlle siitä, että yritin IRC-skriptiautomatiikan avulla hankkia itselleni uusia naissuhteita, hän halusi oitis itsekin mukaan projektiin ja sen kautta eroon neitsyydestään. En kuitenkaan halunnut antaa hänelle itsenäistä pääsyä bottiverkkooni, vaan luovutin hänelle ystävyytemme lujittamiseksi "oikeudet" muutamiin kuopiolaisiin naisirccaajiin, joita olin jonkin verran "lämmitellyt" valmiiksi. Vaihdoin "lämmittelyyn" käyttämieni bottien nickit, jotta DiCKiNSTASiA pystyisi ottamaan itse ne käyttöön jatkaakseen keskustelua siitä, mihin itse olin jäänyt. Logitiedostot olivat keskusteluista toki saatavilla referenssiksi.

IRC ei suinkaan ollut ainoa käytettävissämme ollut naistenetsimisväylä. Root-käyttöoikeuksieni turvin pystyin nimittäin esimerkiksi lukemaan yliopisto-opiskelijoiden email-viestejä ja kartoittamaan sitä kautta mielenkiintoisia naishenkilöitä, joita voisin lähestyä. Internetiin oli joskus keväällä perustettu myös suomalainen WWW-saitti nimeltä deitti.net, jonka tarjontaan tutustuin myös, mutta se tuntui niin toivottoman mundaanilta ja rajoittuneelta, etten edes harkinnut minkäänlaisen skriptiautomatiikan rakentamista sitä varten.

Toimintamme toi mieleen vuoden 1995 alussa aloittamamme "pilluprojektin", jossa apunamme oli muutamia cULT oF pOWERilta saatuja tekstitiedostoja, joista monet olivat peräisin alt.seduction.fast-uutisryhmästä. Emme silloin juuri ymmärtäneet niitä, ja epäonnistuimme niiden käytäntöön soveltamisessa surkeasti koulumme mopodiskossa, mutta nyt ne avautuivat lisääntyneen elämänkokemuksemme vuoksi jo aivan uudella tavalla. Aloin lukea uutisryhmää erityisen tarkasti ja tehdä muistiinpanoja siellä esitetyistä IRL-seduktioalgoritmeista. Ryhmä oli yllättävän aktiivinen, ja ryhmäläiset olivat ruvenneet käyttämään itsestään nimitystä "Pickup artist" eli "PUA".

Aloin harjoitella algoritmien suorittamista käytännössä mm. WC-peilin edessä, jotta mahdolliset tulevat IRL-treffini onnistuisivat mahdollisimman hyvin. Muutin myös ulkoista olemustani aiempaa eksentrisemmäksi mm. hankkimalla lierihatun, pitkän mustan takin ja silmämeikkiä, jotta saisin tehtyä paremman vaikutukseen mm. taiteesta ja okkultismista kiinnostuneisiin naisiin. Askartelin vaatteisiini myös eriasteisia okkulttisia kuvioita: tavanomaisia pentagrammeja niille, joiden okkultismintuntemus on roskalehtien saatananpalvontakohujen tasolla, ja clavicula noctiksen kaltaisia edistyneempiä symboleja vihkimyksessään edistyneemmille.

Kaikesta tästä huolimatta tarkoitukseni oli kartoittaa sopivat naiset ensin Internetistä ja siirtyä vasta sitten IRL-tapaamisiin. Suoraan yöelämästä heitä hankkimalla joutuisin tyytymään aivan liian alhaiseen älykkyysosamäärän odotusarvoon. Ajattelin kuitenkin käyttää yöelämätaviksia helppoina harjoituskohteina PUA-tekniikoiden toimivuuden todentamiseen.

Myös DiCKiNSTASiA osallistui muutamia kertoja yöllisiin seikkailuihini Kuopion torilla ja puistoissa, mutta veikkaan hänen wingman-roolisuorituksensa pikemminkin heikentäneen kuin vahvistaneen mahdollisuuksiamme. Totesinkin erään yön jälkeen hänelle, että toimin siitä lähtien mieluiten soolona, ja suosittelin samaa hänellekin.

Lokakuun loppuun mennessä olin päässyt suorittamaan vähintään yhden penetraation kaikkiaan kuuden eri naishenkilön kanssa. Eräs näistä penetraatioista tapahtui juuri Zoo-partyjen demokompon aikaan, mutta en aktin aikana onneksi edes ajatellut CGK:lle tuottamaani pettymystä. Vähitellen Othraan liittyvät suruni unohtuivat, kun olin saanut tilalle uuden seksi- ja seurusteluelämän, joka seikkailullisemman luonteensa vuoksi myös soveltui huomattavasti paremmin kaltaiselleni kaaosmagiapainotteiselle okkultistille.




Elämäni palattua tyydyttävämmäksi aloin taas viettää enemmän aikaa soluasunnollani. Tällöin huomasin, että pystyin keskittymään moniin aktiviteetteihin paljon paremmin, kun olin täysin yksin omassa huoneessani ilman jatkuvaa IRC-yhteyttä. Etenkin kirjojen lukeminen mahdollistui nyt aivan erilaisella intensiteetillä. Mieleni teki välillä jopa ajaa Decrepitude alas ja lakkauttaa puhelinliittymäni, jotta saisin pyhitettyä huoneeni totaalisen eristäytyneisyyden pyhätöksi, mutta en tehnyt sitä.

En ollut erityisen kiinnostunut koulukirjoista, käytiinhän niiden käsittelemät asiat lähes aina läpi myös oppitunneilla. Sen sijaan aloin lainata kaupunginkirjastosta kaikenlaista esoteriikkaan vivahtavaa kirjallisuutta siinä määrin kuin sitä ylipäätään oli saatavilla. Helena Blavatskyn "Käytännöllinen okkultismi" ja Ior Bockin "Väinämöisen mytologia" löytyivät hyllyiltä helposti, ja myös teosofisen seuran 1910-luvulla julkaisema suomennos Pythagoraan elämäkerrasta oli saatavilla varaston puolelta. Sen sijaan esimerkiksi Douglas Hofstadterin "Gödel, Escher, Bach" piti tilata Helsingistä asti kaukolainana, ja Aleister Crowleyn ja Peter Carrollin klassikoiden löytäminen oli jo melko toivotonta. Tyydyinkin niiden osalta esoteriikkapainotteisten FTP-palvelinten ja kirjoihin erikoistuneiden EFnetin piraattikanavien tekstitiedostotarjontaan.

Myös tietojenkäsittelytieteen laitoksen kirjastossa oli muutamia okkulttisesti relevantteja kirjoja, joita en tosin pystynyt lainaamaan, koska lainausoikeus myönnettiin vain opiskelijoille. Istuin kuitenkin usein laitoksella lukemassa esimerkiksi Stephen Wolframin teosta "A New Kind of Science" sekä grafiikka-algoritmeja kattavasti esittelevää oppikirjaa "Computer Graphics: Principles and Practice". Selailin myös esimerkiksi kääntäjätekniikkaa, prosessorisuunnittelua ja hermoverkkoja käsittelevää kirjallisuutta, joskin ne olivat paikoitellen vaikeaselkoisia, koska matriisialgebran ja tietojenkäsittelytieteen notaatiot olivat minulle vielä varsin vieraita. Välillä harmittelin sitä, ettei Kuopion yliopistossa ollut humanistista tiedekuntaa, sillä humanististen tiedekuntien kirjastothan tunnetusti suorastaan pursusivat mm. latinankielisiä grimoireja.

Vein TKT-laitoksen kirjastosta löytämäni kirjat yleensä mukanani T2-mikroluokkaa, joka oli usein tyhjillään. Useimmat opiskelijat nimittäin välttivät Microsoftin ja Intelin kulutuspropagandan aivopeseminä koko huonetta, koska sen laitekanta koostui 386- ja 486-pohjaisista PC:istä eli oli heidän mielestään "vanhentunutta". Hiljaisuus ja rauha sopi kuitenkin minulle mainiosti, ja olipa eräässä 386:ssa vieläpä aivan erityisen miellyttäväntuntuinen Keytronic-näppäimisö. Asensin sen kiintolevylle UMSDOS-pohjaisen Linux-distribuution nimeltä MonkeyLinux, jotta pystyisin harjoittamaan täysipainoista tietomurtotoimintaa myös T2-luokasta käsin.

Rootattuani TKT-laitoksen oman, Majakka-nimisen Solaris-palvelimen, aloin viettää aikaa myös X-pääteluokassa eli T3:ssa. Huomasin tosin pian, että xtv-nimisellä työkalulla oli mahdollista vakoilla mitä tahansa yliopiston verkkoon kytketyn X-päätteen näyttöä, ja jopa niiden näppäimistöjen haltuunotto oli protokollan puitteissa mahdollista, joten siirryin pian takaisin T2:een. Linuxin XFree86:n sentään pystyin helposti suojaamaan ulkopuolisilta tunkeilijoilta samalla kun itse vakoilin sen avulla T3:ssa istuvien opiskelijoiden näyttöjä. Käytin Linuxissa myös tcpdump-työkalua yhdistettynä omaan analyysiskriptiini, jotta sain helposti kerättyä telnet-käyttäjien salasanoja. Eihän sitä nimittäin koskaan tiennyt, milloin kaikki tuntemani remote-reiät tukittaisiin ja niille tulisi sen myötä tarvetta.




Marraskuun loppuun mennessä hallussani oli kokonainen rootattujen Unix-palvelimien verkosto, joka käsitti niin kuopiolaisten oppilaitosten koneita kuin monia muitakin koneita ympäri Suomea ja maailmaa. Joihinkin palvelimiin murtauduttuani tosin huomasin, että niissä oli jo käyty, jolloin päätin jättää ne alkuperäisen murtajansa käyttöön. Jätin kuitenkin näillekin palvelimille oman "käyntikorttini" muun roottausskenen luettavaksi. En halunnut käyttää demoscenehandleani näissä yhteyksissä, joten otin käyttöön nimimerkin SLC eli Satanic LamerCrusher.

Syksyn mittaan myös CWU:n IRC-kanava kasvoi. Syynä oli toisaalta koulujen alkaminen, mutta erityisesti se, että olimme päättäneet päästää kanavalle myös ei-CWU-membereitä. Pyysin ensiksi kanavalle DiCKiNSTASiAN, Schisticin ja CGK:laiset, mutta myöhemmin aloimme pyytää sinne myös sekalaisia tyttöjä, joita olimme löytäneet mm. skriptien avulla.

Tyttöjen perässä kanavalle alkoi kuitenkin valua myös kaikenlaisia umpiturhia, dialup-yhteyden yli mIRC:llä irkkaavia Windows- ja MBnet-lamereita, joten asetimme kanavalle keyn ja lukuisia autokick-skriptejä heidän lameutensa torjumiseksi. Skenereille ja kaikenlaisille underground-henkisille Unix-guruille key toki kerrottiin, mutta kellään ali-ihmismäisen aivottomalla Windows-apinalla ei meidän "haaremiimme" todellakaan ollut mitään asiaa. Ryytykööt ali-ihmiset neitsyydessään ja yhdyssanavirheissään!

Kanavan aktiivisin keskustelija oli DaRK FuCKeR, joka tuntui nyt käyttävän kaiken mahdollisen suinkin liikenevän vapaa-aikansa IRC:hen ja jopa jättävän oppitunteja väliin sen vuoksi. mR.mEgAsTuFf ja wArlord kävivät kanavalla satunnaisluonteisemmin -- jälkimmäinen enimmäkseen pyytääkseen meitä soittamaan välillä Frontlineenkin.

Eräs CWU-memberi kuitenkin loisti poissaolollaan, nimittäin myXTer. Pidin hänen nickiään notifyssäkin, jotta huomaisin hänen IRC-vierailunsa, mutta tuloksetta. Oliko hän enää edes elossa?

««-  · CWU MEMOiRS 0x94 ·  nExT cHApTeR -»»